Ruotsalaista kotijuustoa ja ranskalaista viljaa
Lähettänyt on kesä 12, 2018 in Blog | Kommentit pois päältä artikkelissa Ruotsalaista kotijuustoa ja ranskalaista viljaa

Meilläkin Suomessa on olemassa omia maatiloja, joiden väki elää omaa tahtiaan. Näin se on Ruotsissakin eikä mikään ihme: Pohjoismaissa karjan hoito on osa kulttuuria, ja luonto tarjoaa siihen kaikki puitteet. Tänä päivänä tutustumme Tukholmasta pohjoiseen sijaitsevalla Väddö-nimisellä saarella toimivaan maatilaan, josta puhutaan myös ekologisena maitotilana.

Pitkän Historian Paikka

Täällä asuu perhe sukunimeltään Edlund. Hans ja hänen vaimonsa ovat 63 ja 57 vuotta vanhoja luonnon ystäviä, ja heidän hommassaan heitä auttavat 37 ja 27 vuotta nuoret tyttärensä. Hansin esi-isät perustivat tämän maatilan 1900-luvun alussa, ja nykyinen Edlundin perhe muutti tänne jo 1970-luvulla. Vuonna 2005 maatilasta oli päätetty tehdä yritys. Täällä tehdään kaikkea: valikoimasta löytyy seitsemän juustolajia, ja sen lisäksi maatilalla valmistetaan voita ja jogurttia. Maitoa riittää, sillä maatilalla on yli 80 maitolehmää. Juustot valmistetaan käsin niin kuin ne perinteisesti vanhoina aikoina tehtiinkin. Vielä aikoja sitten Väddö-saarella oli paljon maitotiloja ja maatilojen omistajat myivät maitoa kaupunkiin, mutta tänä päivänä tällaisia tiloja on jäänyt jäljelle vain kaksi.

Minkä takia paikasta puhutaan ekologisena maantilana? Karjalle kasvatetaan ruoka itse. Hansin näkökulma on yksinkertainen ja siitä se luonnon ystävä näkyy: hän ei tykkää kalliista karjaruoasta, joka toimitetaan rekoilla, mikä nopeuttaa ilmaston muutosta. Hän suosii ekologista elämistä, ja kesällä maatilalla järjestetään kokonaisia retkiä, jotta matkailijat tietäisivät, mistä se maito oikein tulee. Töitä tehdään paljon ja päivä alkaa jo puoli kuuden maissa, ja varsinkin kesällä maatilalla päivät ovat pitkiä: tavallisten töiden lisäksi täytyy huolehtia vierailijoiden vastaanottamisesta. Perheen vanhempi tytär on ollut aikaisemmin töissä hotellialalla ja nyt johtaa koko maatilaa; nuorempi tytär ja hänen miesystävänsä hoitavat kirjanpidon ja jäätelön myynnin; Hans käy Tukholmassa myymässä juustoja suoraan ravintoloihin ja äiti valvoo kaikkea toimintaa. Maatilan vuoden tärkein tapahtuma on aina keväällä, kun lehmät päästetään talven jälkeen vapaille heinille.

Orgaanista Viljelyä Ranskassa

Ei ole pakko lähteä kauas maan pääkaupungista päästäkseen nauttimaan maatilan tunnelmasta. Näin on Ranskassakin: riittää kun suuntaa Pariisin keskustasta itään ja tunnin päästä ollaan jo pienessä kylässä nimeltään Coulommiers, jossa sijaitsee vuonna 1895 perustettu maatila Chantemerle. Täällä asuu Goubar-perhe, jossa puolisojen lisäksi on kaksi tytärtä ja kaksi poikaa. Tytöt ovat 9 ja 15 vuotta vanhoja ja auttavat vanhempia maatilalla, mutta pojat ovat jo opiskelemassa eivätkä asu enää perheessä. Perheen isä Erik on asunut tällä maatilalla koko elämänsä ajan, ja tähän päivään mennessä hän on ehtinyt johtamaan tilaa jo melkein viisitoista vuotta. Paikallinen multa sopii parhaiten erilaisten viljojen kasvattamiseen, mitä perhe tekeekin.

Paikallisilta pelloilta saadaan vehnää, spelttiä, tattaria, ruista, lutseria ja pellavaa. Pellot suunniteltiin kymmenen vuoden kiertoon niin, että esimerkiksi lutseria kasvatetaan kahden vuoden aikana samalla pellolla, minkä jälkeen myydään sato coulommiers-juuston valmistajille ja pellolla alkaa uusi elämä: nyt siellä viljellään vehnää, joka viihtyy lutserista jääneen typen kanssa. Sitä seuraa pellava, sitten taas vehnä, pavut, ja tattari. Kierto on suunniteltu detaljeja myöten ja siinä on huomioitu erilaisten viljojen vaikutuksen multaan, ja perhe sanookin, että tällaisella kierrolla mahdollistuu paras mahdollinen sadon määrä sekä sen laatu.

Töitä riittää tälläkin maatilalla: pojat ovat rakentamassa uriaan uudistuvien energian lähteiden alalla, kun taas tytöt viihtyvät maatilalla ja sanovat, että joku päivä tulevat itse johtamaan sitä. Tänä päivänä koko vastuu on kuitenkin vanhemmilla, ja Erik tekee peltotöitä koko ajan. Hänen vaimonsa Anna hoitaa kaiken logistiikan ja paperityön, ja puolisot myöntävät, että ovat erittäin tyytyväisiä elämäänsä. He myös luennoivat orgaanista maanviljelyä yliopistoissa, ja he ovat kehittämässä Ranskan maataloutta ekologisempaan suuntaan.

Comments are closed.