Lihan korvaavat tuotteet
Lähettänyt on huhti 17, 2018 in Blog | Kommentit pois päältä artikkelissa Lihan korvaavat tuotteet

Ilman lihaa valmistetut tuotteet, jotka ”vuotavat verta” kuin oikeat pihvit, ovat yleistymässä yhä enemmän. Voisiko näistä vegaanisista vaihtoehdoista olla korvaamaan ”perinteiset” hampurilaispihvit ja makkarat? Huoli ympäristöstä ja terveydestä vaikuttaa ruokavalioihimme, mikä näkyy vegaanisten ja kasvisruokien myynnin kasvussa. Tämä on nostanut esille esimerkiksi vegaanisia makkaroita ja ”lihattoman lokakuun” kaltaisia kampanjoita.

Vaikka jossain vaiheessa lihakorviketuotteiden markkinoita hallitsivat Quornin ja Linda McCartneyn tuotteet, uudet yritykset ovat alkaneet ilmaantua markkinoille radikaalisti erilaisella näkemyksellä ”lihattomasta” tuotteesta. Saatavilla on jo vegaanista ”lihaa”, joka matkii oikean lihan ulkonäköä, tuoksua ja makua, mutta tutkijat kehittävät tällä hetkellä jo laboratorioissa kasvatettavaa lihaa. Mutta näiden uusien tuotteiden tuleminen markkinoille kasvattaa yhä enemmän keskustelua siitä, mitä voidaan kutsua ”lihaksi” ja kuinka sitä tulisi myydä.

Ruoanlaittaminen ja ylipäätään hyvä ruoka kuuluvat rakkaimpiin harrastuksiini pelaamisen ohella. Niinpä olinkin erittäin tyytyväinen, kun onnistuin yhdistämään nämä kaksi harrastusta käydessäni pelaamassa Casino Helsingissä ja sain maistaa heidän ravintolassaan erinomaista pulled pork -hampurilaista. Halusin kokeilla valmistaa vastaavan hampurilaisen itse kotona, mutta possun sijasta käytin kasvisperäistä nyhtökauraa. Myös pelikokemus olisi kotioloissa onnistunut esimerkiksi PokerStars Casinolla tai muulla nettikasinolla, mutta tällä kertaa hampurilaiset nautittiin Valioliigan jalkapalloa katsellen.

Kasviperäiset tuotteet

Ensimmäinen tyyppi näistä uusista lihan vaihtoehdoista ovat kasvisperäiset tuotteet. Näitä on jo saatavilla ravintoloissa, pubeissa ja supermarketeissa, ja ne muodostavat jo vajaan viiden miljardin dollarin alati kasvavan markkinan. Yhdysvaltalainen Beyond Meat -yritys nosti markkina-arvonsa Wall Streerin ensiesiintymisessään yli neljään miljardiin euroon.

Kasvipohjaisten ”liha”-tuotteiden tarkoituksena on olla samalla tavalla ruoaksi valmistettavia ja syötäviä kuin oikean lihan, ja erosta on tarkoitus tehdä huomaamaton. Tuotteet tehdään kasviproteiineista, yleensä vehnästä, herneistä tai perunasta. Punajuuren kaltaiset luonnolliset väriaineet antavat ”verisen” tuntuman.

Toinen yhdysvaltalainen yritys Impossible Foods on kehittänyt lihasta myös kasvisversion, jossa kasvispohjaiselle lihakorvikkeelle annetaan oikea väri ja maku. Toinen lihan vaihtoehtoinen muoto tunnetaan jalostettuna tai puhtaana lihana, joka tuotetaan yleensä eläinten kantasoluista. Nämä solut kasvatetaan laboratoriossa tai bioreaktorissa ja yleensä käyttäen apuna vasikan sikiöstä saatua kasvua edistävää ainesta.

Keinotekoisen lihan valmistaminen

Prosessoitu vegaaninen lihankorvike on luultavasti lähempänä tiedemiesten kasvattamaa korvikekudosta kuin naudanlihatilan toimintaa. Vaikkakaan näitä teknologioita ei ole vielä saatavilla kaikissa kaupoissa ja ravintoloissa, näitä käytetään useissa maissa ja niitä voi löytyä lautasiltamme aivan seuraavien vuosien aikana.

Lihankorvikkeita ei ole suunnattu kasvissyöjille ja vegaaneille, vaan kasvipohjaisten ja laboratorioissa kasvatettujen lihojen suhteen on olemassa suuria toiveita, jotka kohdistuvat tyypillisiin lihansyöjiin. Mutta näiden tuotteiden saaminen lautasillemme ei ole niin suoraviivaista kuin niiden pelkkä tuominen kauppoihin ja ravintoloihin. Kiistatta yksi suurimmista ongelmista on saada lupa niiden myymiseen.

Viljellyn lihan on läpäistävä erittäin tiukat turvatarkastukset. Euroopan yhteisön alueella tämä prosessi voi kestää jopa kaksi vuotta. Jos Euroopan ruokaturvallisuusviranomainen päättää, että tuote on turvallinen syötäväksi, tuotteen viemiseksi markkinoille on vielä tehtävä päätös, ja siitä on tehtävä vielä oma ratkaisunsa.

Yhdysvalloissa aikaikkuna ei ole yhtä varma ja se nojaa kahden eri liittovaltiotason laitoksen hyväksyntään, ruoka- ja lääkehallinnon, joka säätelee eläinsolujen keräämistä ja viljelemistä, sekä Yhdysvaltain maatalousministeriön, joka päättää, kuinka kasvatettua lihaa voidaan markkinoida. Vaikka lainsäätäjiltä saataisiinkin lupa, tuotteen on vielä voitettava yleisön suosio puolelleen.

Monille kuluttajille inhottava ajatus laboratoriossa kasvatetusta lihasta voi olla liian vahva, että he harkitsisivat sitä vastineeksi oikealle lihalle tai edes lainkaan syötäväksi kelpaavaksi tuotteeksi. Toisille taas kaikkein tärkein asia voi olla selkeä ja läpinäkyvä tieto siitä, mitä he syövät ja mistä se on peräisin.

Termit kuntoon

Kuluttajat haluavat täsmällisemmän määritelmän ”lihalle” ennen kuin nämä uuden teknologian tuotteet saapuvat kauppojen hyllyihin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa karjankasvattajien yhteistyöjärjestö vaatii, että termiä käytetään vain perinteisin menetelmin saadusta eläimen lihaskudoksesta. Vaihtoehtoisen lihan valmistajille näiden väittelyiden lopputulos saattaa olla liiketoiminnan kannalta kriittinen. Uskotaan, että kuluttajat ostaisivat todennäköisemmin ”puhdasta” tai ”teurastamatonta” lihaa kuin ”laboratoriossa kasvatettua”.

Nimeäminen on tärkeää myös kasviksista valmistetuissa ”lihoissa”, kun niiden nimeäminen ”burgereiksi”, ”pihveiksi” tai ”makkaroiksi” saa yhä enemmän vastustusta. EU:ssa harkitaan ehdotuksia rajoittaa näiden termien käyttö koskemaan ainoastaan eläimistä valmistettavia ruokatuotteita. Tämä on johtanut uutisointiin, että kasvishampurilaisista ja -makkaroista tulisi käyttää kuvainnollisempia nimiä kuten ”kiekkoja” tai ”pötköjä”.

Ranska on jo päättänyt kieltää ”harhaanjohtavan” kasvisperäisten tuotteiden nimeämisen, sillä esimerkiksi termejä ”kasvisburgeri” ja ”vegaaninen pekoni” sisältävät tuoteselosteet saattavat hämmentää ihmisiä. Kasvisperäisten ja laboratoriossa kasvatettujen lihojen valmistajat ja sijoittajat toivovat, että ne pystyvät kamppailemaan perinteisen lihan kanssa niin maun, hinnan kuin käytännöllisyydenkin suhteen.

Vaikutus ympäristölle

Lihan vaihtoehtojen odotetaan vievän sijaa eniten ympäristöä vahingoittavilta lihatuotteilta ja auttaa saavuttamaan ympäristönsuojelutavoitteet. Perinteinen lihantuotanto on merkittävä kasvihuonekaasujen tuottaja ja yksi johtavista syistä ympäristövahinkojen tuottamisessa. Muutos ruokavaliossa on kuvattu tutkijoiden osalta kriittiseksi toimeksi ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi.

Kasvipohjainen ”liha” tuottaa merkittävästi vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä ja vaatii huomattavasti vähemmän maata ja vettä. Lihan kasvattaminen laboratoriossa vaatii silti runsaasti energiaa. Oxford Martinissa tehdyn tutkimuksen mukaan joissain olosuhteissa – hyvin pitkällä aikavälillä ottamatta huomioon lihantuotantoon liittyvän maan käytön muuttumista – laboratorioliha voi johtaa suurempaan lämpenemiseen kuin karjasta saatu liha.

Laboratorioissa kasvatettua lihaa tuotetaan yhä vain pienissä määrissä, mikä tarkoittaa, että on vaikeaa arvioida suuren mittakaavan tuotannon vaikutuksia. Toinen ongelma on siinä, kuinka vaihtoehtoisiin lihoihin siirtyminen vaikuttaisi karjankasvattajiin, joista osa väittää, että suuri osa eläinten laidunalueista ei ole riittävän hedelmällistä viljantuotantoon.

Kuluttajat joutuvat kohtaamaan tulevaisuudessa monia tärkeitä kysymyksiä. Ovatko he valmiit miettimään uudelleen eläinten kasvattamisen roolin ruokavalioidemme ja kulttuuriemme kannalta, ja jos syömämme ”liha” on peräisin kasveista tai laboratoriossa kasvatetuista eläinsoluista, onko se enää lihaa? Tulevaisuus näyttää, kuinka me ajattelemme lihasta jatkossa.

Comments are closed.