Kun isoisä traktorin osti
Lähettänyt on touko 22, 2018 in Blog | Kommentit pois päältä artikkelissa Kun isoisä traktorin osti

Kuvassa on pellavapäinen poika. Poika istuu vanhanaikaisen traktorin ohjauspenkillä ja hymyilee leveästi. Zetor on avomallinen ja kuvan haalistumisen perusteella puolisen vuosisataa vanha. Traktorin väri on kenties ollut punainen alunperin, tai ehkä ruosteen ruskea. Takarenkaaseen nojaa rennosti hymyilevä mies, isoisä.Isoisä ei ollut maanviljelijä, mutta äidinäidin isä oli. Tila oli yksi noita sodan jälkeisiä pieniä tilkkutiloja, joita hoidettiin rakkaudella ja raivolla. Tuvan seinällä oli ilmakuva, jossa näkyi talo, navetta ja sauna rannassa. Traktoria ei siinä kuvassa näkynyt, olisiko ollut olemassakaan vielä kuvan ottamisen aikoihin. Höyryauralaitos, kuten traktoria ensin Suomessa kutsuttiin, saapui maahamme vuonna 1901. Ensimmäiset traktorit olivat tuontitavaraa, mutta vuonna 1919 alkoi kotimainen valmistus Kullervo traktoreiden muodossa. Ensimmäiset vuosikymmenet olivat haastavaa aikaa, ja vasta toisen maailmansodan jälkeen traktoreiden valmistus kiihtyi, osaksi maahantuontirajoitusten ansiosta. Mustavalkoisten valokuvien mukaan sukutilalla oli hevosia peltotöissä. Kahvitauolle sijoittuvassa kuvassa esivanhemmat istuvat pellon laidalla, naiset huivit päässään. Taustalla voi nähdä liinaharjan, jonka vedettäväksi on kiinnitetty pöyhin. Seuraavassa kuvassa naiset hakevat lehmiä laitumelta.

Koneellistuminen alkaa pelloilla ja metsissä

1960-luvulla Suomi loikkasi harppauksin eteenpäin sotien jälkeisestä harmaudesta, ja uuden aikakauden myötä koneellistuminen ja teollistuminen vaikutti luonnollisesti myös maatalouteen. Vuosikymmenen puoleenväliin tultaessa traktorien määrä oli jo ylittänyt hevosten lukumäärän, ja määrä jatkoi kasvuaan. Vanhassa valokuvassa näkyvässä traktorissa ei ollut turvaohjaamoa. Muistan itse istuneeni sen selässä kerran, ja kokeillut penkin jousitusta. Kukaan meistä ei koskaan tietääkseni loukkaantunut sen kyydissä, mutta 1969 uusiin traktoreihin Suomessa tuli pakollisiksi turvaohjaamot. Ne suojaavat ihmisiä, jos traktori kaatuu, ja luonnollisesti sisällä on sateella mukavampi istua kuin avomallissa. Seuraavana vuosikymmenenä asetettiin traktoreille meluraja, ja jo aikaisemmin niiden tärinää ja ohjattavuutta oli parannettu. Kun hevonen tuli yhä harvemmaksi apulaiseksi pelto- ja metsätöissä, oli maajussin parasta ystävää parannettava turvallisemmaksi ja käyttäjäystävällisemmäksi. Kun sukutila sitten aikoinaan siirtyi yhden tyttäristä hoitoon, laitettiin pellot vuokralle. Traktoria käytettiin ainoastaan läheisen heinäpellon ajossa. Muistan, kuinka kutittavaa heinätöissä oli olla mukana, ja kuinka kahvitauot olivat lapsellekin kultaisia muistoja. Heiniä seipäälle ja sitten myöhemmin latoon auttaessa olkia löytyi joka paikasta, mutta töiden jälkeen sauna oli aina lämpimänä.

Zetorin kyydissä kylille

Sukutila laitettiin 80-luvulla kokonaan pakettiin ja loputkin lehmät vietiin teuraalle. Vanha Zetor tallissa säilyi siellä vielä joitakin vuosia, mutta luultavasti meni sitten romuttamolle tai joku keräilijä päätti palauttaa sen entiseen loistoonsa. Niin tai näin, vanha hepan korvike poistui takavasemmalle taakseen katsomatta. Zetor on tsekkiläinen merkki, joka toisen maailmansodan jälkeen vaihtoi tuotantonsa lentokoneiden osien valmistamisesta traktoreihin. Sen ensimmäinen merkki Zetor 25 on edelleenkin suosittu traktori alan harrastajien parissa. Suomessa toimii useita Zetor-kerhoja. Historianopettaja kertoi aikoinaan, kuinka maaseudulla isännillä on aina kaksi traktoria. Toista käytetään varsinaisiin maatöihin, ja toinen on tarkoitettu kylälle menemiseen. Eihän tutuille ja tuntemattomille sopinut näyttäytyä likaisessa ja kenties jopa hieman vanhanaikaisessa traktorissa. Zetoreita vietiin paljon Eurooppaan, ja Suomi otti ne myös ilolla vastaan. Ne olivat luotettavia, edullisia muihin verrattuna, ja aikoinaan teknisesti edistyneitä. Zetoreissa oli myös ensimmäisiä lämmitettyjä kuljettajankoppeja sekä ne olivat nelivetoisia. Niiden valmistus loppui jo vuonna 1961, mutta niiden kulttimaine jatkaa edelleen kulkuaan kerhojen ja muiden asiaan pinnallisemmin perehtyneiden parissa. Vanha sukutila on siellä vielä. Pellot ovat vielä omia, mutta edelleen vuokrattuja. Joidenkin muiden ihmisten traktorit auraavat peltoja, mutta ne eivät mitä luultavimmin ole Zetoreita. Traktorit mullistivat aikoinaan suomalaisen maanviljelyn, ja niiden ansiosta Suomi kehittyi siksi yhteiskunnaksi, josta me kaikki voimme nykyään nauttia.

Zetorin kyydissä kylille

Comments are closed.